Polttarit - morsiamen unelma vai painajainen?
Viime viikonloppuna mut yllätettiin aivan ihanilla polttareilla. Ympärillä oli mun rakkaat ystävät ja siskot, enkä voisi olla kiitollisempi. Ja tiedättekö mitä, mua ei jännittänyt YHTÄÄN! Ja se, jos jokin on juhlimisen arvoinen juttu.
Itsehän siis meinasin kieltää koko polttareiden järjestämisen, sillä ajatus yllätetyksi tulemisesta ja kaiken sen rakkauden vastaanottamisesta tuntui todella pelottavalta. Puhumattakaan siitä, että en tiedä yhtään, mitä päivän aikana tapahtuu.
Joten…
ensin itseasiassa kielsin polttarit kokonaan. Sen jälkeen sanoin, että järjestän ne itse. Seuraavassa vaiheessa sanoin, että “okei saatte järjestää, jos tiedän, mitä siellä tapahtuu”. Lopulta annoin kaasolle listan ihmisistä, ketkä haluan paikalle, sekä asioista, mitä haluaisin tehdä. Kerroin myös jutut, mitkä tuntuisi musta epämukavilta tai pelottavilta.
Lopputulos?
Täydellisesti mun näköinen päivä <3 Käsittämätöntä, miten hyvin nämä ihmiset tuntee mut. Aloitettiin päivä brunssilla ja tehtiin kukkaseppeleitä mun lempparikukista. Sen jälkeen lähdettiin maalaamaan, juotiin viiniä ja syötiin pizzaa. Sen jälkeen siirryttiin drinkeille tunnelmalliseen cocktail-baariin ja pelattiin lautapelejä. Loppuilta (ja yö) tanssittiin ja laulettiin karaokea. Yön pikkutunneilla käperryin hotellin lakanoihin jalat kipeänä ja ääni käheänä höpöttelemään kaason kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä melkein aamuyöhön. Aamulla vielä herkuteltiin hotellin aamupalalla, jossa oli niin hyviä pannukakkuja!
Kun rajoja on turvallista työntää vähän pidemmälle
Polttarit on asia, jota jännitin jo vuosia ennen edes koko kosintaa. Leffoissa ne näyttää aina niin hauskoilta, että pieni osa musta haaveili niistä vähän salaakin. Samaan aikaan kuitenkin sanoin kaikille, että en mä mitään polttareita halua. Mutta se oli puhtaasti pelko, joka puhui. Ja vähän ehkä häpeäkin.
Pelkäsin omaa reaktiotani – “mitä jos jännitän niin paljon, että vaan oksettaa, enkä pääse lähtemään kotoa?” Ja sitten se ajatus puolestaan hävetti ihan törkeästi. Enhän mä nyt voisi niin reagoida omissa polttareissani. “Parempi vaan jättää välistä…”
Jokin mussa kuitenkin päätti alkusyksystä, että nyt aion toimia täysin omia ajatuksiani vastaan. Ihan sama mitä tapahtuisi, mä selviäisin siitä. Etenin pikkuhiljaa luoden samalla rajoja itselleni ja muille. Vähitellen työnsin rajoja vähän pidemmälle ja pidemmälle. Mutta asettamalla tarkat rajat pidin koko ajan oloni turvallisena. Ja vaikka ajoittain juhlapäivää odottaessa jännitikin, se jännitys ei koskaan mennyt yli.
Oon niin ylpeä itsestäni ja kiitollinen siitä, että uskalsin. Jollekin tää voi kuulostaa niin hölmöltä, mutta mulle se oli iso juttu. Ihanat kaaso ja hääneidot olivat valmistautuneet monin eri keinoin pitämään mun olon hyvänä, jos jännitys ottaisi vallan. Mutta mitään niistä ei tarvittu, sillä tiedättekö…
se polttaripäivä oli yksi mun elämäni parhaista päivistä. Kiitos <3
Tutustu kirjoittajaan <3
Olen Tytti-Kaarina. Nainen, äiti, puoliso, ystävä ja yrittäjä. Innostun helposti uusista asioista ja rakastan suklaata sekä ah, niin ihania hömppäsarjoja.
Voisit tykätä myös näistä:
